Tässä on ekan levelin video. Jos muut innostuvat niin youtubesta löytyy myös samalla nimellä mutta perään laitettuna level 2 ja level 3 loputkin treenit. Mä tykkään kun toi Jillian sanoo,että mitään ei ilmaiseksi saa ja tiedän että teistä nyt tuntuu,että haluaisitte lopettaa mutta silloin olette turhaan aloittanut edes tekemään yhtään mitään. Se tsemppaa niin hyvin,että itekin hammasta kiristellen olin,että mähän teen tän loppuun!:D
Treenini jälkeen mä lepäsin,jonkun aikaa ja lähdin sitten taas iltavuoroon. Olin iloisilla mielin ja oli hauskaa mutta aamuherääminen väsytti aivan hirveästi. Rebecca yhtäkkiä toteaa mulle yhdeksän maissa kun mä ajattelen meidän olevan loppusuoralla,että tänään menee yö myöhään väh, klo.1.00. Mun suu loksahti auki! Mä olin sillee,että ei voi herranen aika, voiko olla todellista,että mun pistetää tekeen tällä viikolla 6 työvuoroa ja kamalat määrät tunteja ja sit mun pitäs muka oikeesti jaksaa seuraavana aamuna vetää toi sama tuntimäärä niin että nukun ehkä muutaman tunnin. Mä räjähdin! Aloin vaan itkee ja ekaa kertaa musta tuntu todella pahalta ja hyväksikäytetyltä ilmaistyövoimalta. Rebecca tuli lohduttamaan mutta ei se mitään auttanut kun väsymys painoi jo niin riivatusti tuossakin kohtaa. Mä tykkään ihan hirveästi näistä ihmisistä ja tuosta työstä mutta uskokaa tai älkää liika on liikaa. Mä yritin tiedustella Houst/pomo Rainerilta vaivihkaa ja erittäin ystävällisesti,että meneekö todella näin myöhään ja hän sanoi,että kyllä. Mä olin aivan paniikissa. Rosie tuli jossain vaiheessa alas ( veikkaan,että Rainer oli nähnyt,että itken) ja kysyi mikä mulla on hätänä. Juteltiin hänen kanssaan. Mä en millään halunnut sanoa mitään,koska vaikka tää on samalla mun vaihto niin samalla teen töitä. Pelkään hirveästi,että leimaannun huonoksi työntekijäksi tai että saan huonot arvostelut koska olen laiska kun haluaisin vähän nukkua ja olen burnout tai jotain kamalaa,POTKUT.
Kaikki kuitenkin sujui paremmin kuin osasin odottaa,koska mulla kävi mielessä jo vaihtaa paluulento tyyliin mahdollisimman lähimmäiselle päivälle ja jättää kaikki kesken - tässä kohtaa ne ihmiset,jotka tuntevat mut tietävät,että joskus väsyneenä ja äärimmäisessä pelko/surutilassa mä saatan sanoa tai miettiä asioita,joita mä en vältämättä ihan tarkoita tai halua toteuttaa.. Enhän mä nyt oikeasti halua täältä vielä pois mutta jotain selkeyttä asiaan. Kerroin Rosielle mikä painaa mieltäni ja hän halasi mua. Hän sanoi,ettei todellakaan ole tarkoitus,että mä teen vain työtä,työtä ja työtä,että mä oon täällä oppimassa saksaa ja mulla pitäis olla täällä kivaa. Hän perui minun aamuvuoroni,että saisin nukkua. Hän sanoi,että jatkossa jos tuntuu siltä,että mä oon liian poikki niin tuun heti sanoon hänelle ja ajoissa. Rosie kehui ja sanoi että olet hyvä työntekijä ja ihana tyttö.Tuut aina niin iloisena töihin ja kerrot onnistumisista ja iloisista jutuista. Se on ihanaa kun olet avoin ja tunteikas tyttö,että siinä ilostuu itsekin. Arvatkaa kuinka hyvillä mielin mä nyt olen :)?
Kriisistä selvitty,univelat on kuitattu ja nyt on aika vetää tuota Jillianin treenii! Kolmelta on Julian synttärit ja hän täyttää 9 vuotta! Annan luvan itselleni maistella kakkua,johan tässä on herkkuja vältelty pitkän aikaa ja syöty terveellisesti :) Iltavuorokin mua jo sitten odottelee,eikä mua harmita yhtään mennä töihin vaan tosi kiva mennä :)
