Olen pahoillani mun blogi hiljaisuudesta jälleen,vaikka tämäkin pahoittelu saattaa ärsyttää joitakin. Mä oon kokenut huonoa omaatuntoa,etten ole tänne päivittänyt mitään,mutta olen ollut niin kiireinen,että hyvä kun olen ehtinyt nukkumaan. Toissa yönä mä ajattelin kuinka mun pitäs seuraavana päivänä päivittää blogia,sen jälkeen mä ajattelin mun ajattelua,että kuinka mun pitäis yrittää nukkua ja lopettaa ajatteleminen. Päässä pyöri monen moista ajatusta ja väsymys oli suunnaton.
Viikonlopun työtunnit melkein 30h ja kuitenkin viikollakin vetänyt 8-10 h päiviä. Olo on ollut kuin eläimellä. Näin joulunalla on juhlaa jos minkäkin moista ja se vetää kiireiseksi myös ilmaisen työharjoitteluvoiman. Perjantaina mun keho alkoi tärisemään ja mua pyörytti aivan hirveästi. Enää ei pysyny lasit kädessä ja oluet lensi ympäriinsä. Veikattiin tyttöjen kanssa,että sokerit meni niin alas. Lauantaina ainut piristys oli ilotulitukset ulkona mutta työnteko aamuyöhön asti ei tuntunut hauskalta kun ajatus seuraavan päivän aamusta ja illasta muutaman tunnin yöunilla kauhistutti. Sunnuntai aamuna menin räjähtäneenä alakertaan. Ilman meikkiä ja villapaita päällä vaikka se ei saisi olla dirndlin kanssa. Join teetä nokka tuhisten. Olo oli ylitsepääsemätön. Sain onneksi luvan mennä nukkumaan ja lepäilemään mutta illalla olo oli kuin kuumeisella vaikka kuumetta ei ollut. En tiedä johtuiko kaikki yliväsymyksestä ja surusta vai mistä.
Mulla on vapaapäivä nyt maanantaina ja huomenna tiistaina. En aio tehdä mitään erikoista. Aion yksinkertaisesti vain makoilla sängyllä, koska olen niin uupunut. TÄLLÄ hetkellä stressaan jo tulevista työvuoroista ja tulevasta väsymyksestä. Haluan takaisin oman iloisen ja reippaan itseni. Mieli haluaisi jo niin paljon kotiin. Pinnistelen kuitenkin,jotta saan työharjoitteluni suoritettua,sillä en tahdo että mun opiskelut ja tulevaisuuden suunnitelmat kärsii. Tiedän,ehkä joidenkin ihmisten kokevan vahingoniloa minun "epäonnistumisestani" koska odotin Saksaan tuloa niin pitkään ja niin innokkaana. Mutta sellaiset ihmiset on muurahaisia mun jalan alla, jos kokevat toisen pahasta olosta mielihyvää. Mä en aio välittää niistä ihmisistä vaan aion keskittyä mun elämään,joka on paljon tärkeämpää.
By:Biibii<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti